eli elämää käsityökaaoksessa

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2005

Kirjameemi

Kiitokset KirsiÄr, kirjameemi kiersi Neulavaaraan. Tässäpä tämä:

Kirjojen määrä kotonasi

Ryhdyin hommaan jonka olen aina halunnut tehdä mutta en ole jaksanut. Yritin siis laskea kirjani enkä onnistunut edelleenkään. Kiitos kovin puheliaan mieheni sekä poikani joka olisi halunnut äidin leikkimään. Kumpikaan ei ymmärtänyt antaa arvoa viihtymiselleni pölyisten kirjojen parissa. Sekosin laskuissani sen seitsemän kertaa ja lopulta luovuin toivosta. Noin-arvioksi sain vähän vajaa kahdeksansataa opusta. Sitä paitsi osa kirjoista seikkailee aina pitkin kämppää joten tarkkaa määrää saan tuskin koskaan selville.

Suurin osa on kaunokirjallisuutta, mukaan mahtuu myös paljon taidekirjoja, elämäkertoja, historiaa, satukirjoja sun muuta. Löytyy joukosta käsityöopuksiakin, tottahan toki. Eikä pidä unohtaa kaiken maailman nippelitietokirjoja kuten "kuinka hoidan kissaani" (jota meillä ei ole) tai amerikkalaista laatuteosta "Kaikki mitä olet halunnut tietää seksistä mutta et ole koskaan uskaltanut kysyä" 60-luvun lopusta.

Viimeisin ostamasi kirja

Anna Gavaldan Kimpassa tarttui mukaan Akateemisesta. Mitään ei pitänyt sieltä ostaa, kunhan olin ystäväni seurassa kun hän etsi koulukirjoja. Näin siinä aina käy... Kirjan luin ja kovasti pidin. Voisin jopa suositella.

Viimeksi lukemasi kirja

Marie Darrieussecqin Sikatotta. Luin toista kertaa, sellainen välipalakirja. Melko hauska, omituinen tarina naisesta joka muuttuu siaksi. Aloitin saman kirjailijan teosta Kummitusjuttu joskus viime joulun jälkeen mutta siihen en oikein päässyt mukaan. Tuolla se lojuu sängyn vierellä edelleen odottamassa lukijaansa...

5 (tai 6) kirjaa, jotka luet aina uudelleen tai jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Olen pari päivää miettinyt mitä vastaisin tähän kohtaan. On täysi mahdottomuus listata ehdottomia suosikkeja mutta tässä joitain mieleen jääneitä useasti luettuja:

Jos lähdetään liikkeelle lapsuudesta, rakkaimmat kaksi kirjaa ovat Rudolf Koivun satukirja sekä H.C.Andersenin Lumikuningatar ja muita satuja. Niitä kuuntelin iltasatuina ja myöhemmin olen lukenut niitä itse hyvin, hyvin usein.

Tove Janssonin tuotanto on myös kovasti kulutettua. Taikatalvi on ehdoton ykkönen, kuvakirjoista Kuinkas sitten kävikään.

Isäni antoi minulle kerran rakkaimman kirjansa, John Fowlesin Jumalten Naamiot. Jo valmiiksi puhkikulutetun kirjan sivuja olen minäkin moneen otteeseen lukenut.

Italo Calvinon Paroni puussa ja muukin tuotanto sytyttää.

Alpo Ruuthin Kämpän luen aina mielelläni.

Täytyy vielä mainita Donna Tarttin Jumalat Juhlivat Öisin. Ei kulu vaikka kuinka monta kertaa lukisi.

Kenelle aiot jatkaa tätä ja miksi?

Kierrätän meemin Sannille koska tykkään käydä Sannin blogissa ja kovasti odotan uusia juttuja sinne vaikka kuulemma tauolla onkin. ;)

2 Comments:

Blogger KirsiÄr said...

Sikatotta oli kyllä erikoinen kirja. Ei hyvä eikä huono, vaan erikoinen. Jumalat juhlivat öisin oli minulle sellainen elämys, etten ole uskaltautunut toista kertaa sitä lukemaan. Sen sijaan Pieni ystävä on puuduttava. Niin kuin kai moni muukin, jäin jumiin käärmeosioon. Jaiks! Käärmeitä!

5/24/2005 8:23 ap.

 
Blogger Elli said...

En itsekään osaa sanoa mitä tykkäsin Sikatotta-kirjasta. Jälkimauksi jäi puhdas hämmästys. Pienen Ystävän luin silloin kun se ilmestyi suomeksi ja se kyllä oli pieni pettymys mullekin Tarttin ensimmäisen kirjan jälkeen. No, tulipahan luettua, ei sekään huono ollut vaikka jumitti monesti.

5/24/2005 1:29 ip.

 

Lähetä kommentti

<< Home