eli elämää käsityökaaoksessa

maanantaina, heinäkuuta 24, 2006

purkutöitä

Kaikki purkaminen on tylsää, kurjaa ja ikävää. Jo sen vuoksi ettei millään viitsisi heittää hukkaan jo tehtyä työtä, mutta myös siksi että useimmiten purkaminen on vieläkin työläämpää kuin itse kasaan saaminen. Toisaalta siitä saa langat uusiokäyttöön. Kerran se vaan kirpasee.

Purkutuomion saivat saunasukat jotka eivät olleet nähneet liioin saunaa eikä sukkaakaan. Neuloin ne juhannuksena mökillä. Sillä reissulla päässä taisi liikkua aivan muut ajatukset... Harmi ettei tullut otetuksi kuvaa sukista - harvoin sitä epäonnistuu niin täydellisesti mallineuleen seuraamisessa. Kaiken kukkuraksi tajuaa vasta kaksi sukkaa tehtyään että ne näyttävät epämääräisen möykykkäiltä, lehtikuviosta ei ole tietoakaan. Ainoa kaunis asia valmiissa sukissa oli Woolin lehmuksenvihreä väri. Sama pää kesät talvet. Ihan heti en uskalla kokeilla onneani saunasukkien kanssa, mutta joku päivä mä vielä ne saan aikaiseksi.

Toinen purun alle joutunut neule oli tämä. Jos en ole käyttänyt neuletta kuin kerran vuoden aikana ja silloinkin tuntenut oloni hyvin epämukavaksi se päälläni, on aivan turhaa seisottaa sitä kaapissa tyhjänpanttina. Löysin jo uuden ohjeenkin langoille, pitsiboleron jostain vanhasta Modasta. Vai oliko se Novitasta. No jaa, samapa tuo, kaunis malli se kuitenkin oli. Tässä on nyt vain ongelmana yhdistelmä minä ja pitsineule (vrt. tapaus saunasukat). Aion olla rohkea ja yrittää. Jääkäämme seuraamaan tilanteen edistymistä.

Purettua, kikkuraista lankaa lähdin oikomaan pingottamalla sen Ompun pikkutuolien jalkojen ympärille ja sumuttamalla märäksi. Hyvin oikenee, mutta pienen näpäyksen sain pojaltani. Välillä sitä kuvittelee itsestään liikoja: Olin mennyt ottamaan pojan tuolit käyttööni ilman lupaa. Siinä sitä oltiin kun kolmivuotias saarnasi että ei saa ottaa luvatta. Hävetti. Pyysin luvan ja sainkin vaikka Omppu ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt miksi ihmeessä äiti yrittää muumioida pikkutuolit langalla.

Purkamista on tullut harrastettua Nooan tilkkutäkinkin kanssa. Se on reunakaitaletta vaille valmis, ja enköhän ommellut kaitaleen väärin. Ei kun purkamaan, nyppimään langanpätkät pois, neulaamaan uudelleen ja ompelemaan. Plääh. Plääh siitä että purkamista, neulaamista jne. on yhteensä viisi metriä. Mutta nyt on tyytyväinen olo kun viitsin sen tehdä. Olisin harmitellut pikkuvirhettäni aina kun täkin näen.

Kuva on sarjassamme "tosi harkittu asetelma, valaistus, rajaus ja kaikki muukin kunnossa". Juup. Ihan vaan siksi kuva, koska kuvattomat postaukset ovat tylsiä.




Posted by Picasa

3 Comments:

Blogger Susanna said...

Purkaminen ei oo kivaa ei, mutta niinkuin sanoit, kerran se vaan kirpasee :D

7/24/2006 8:04 ap.

 
Blogger Elli said...

Susanna Niinpä - ja sen jälkeen on taas hyvä mieli kun pääsi siitäkin nurkassapyörijästä eroon. Muakin aina vaan otti päähän kun näin sen lilan kietaisuneuleen. Enää ei harmita, nyt on vaan kiva kun on villapaidallinen "uutta" lankaa. ;D

7/24/2006 5:25 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Niinpä. Tuhma äiti..! =))

7/25/2006 10:51 ip.

 

Lähetä kommentti

<< Home