Nykyään ihan oma aika Helsingissä on harvinaista herkkua. Siitä sain nauttia torstaina (jos ei oteta mukaan ei-niin-nautittavaa Naistenklinikkakäyntiä), ja toki piipahdin Menitassakin. On se kumma kauppa: Vaikka olen siellä aika monta kertaa elämäni aikana käynyt, sama lankahamstraushimo iskee joka kerta kun nokkansa sinne pistää. Nyt sain pidettyä itseni aisoissa ja ostin vain sen minkä olin aikonutkin, eli pari kerää mitä herkullisemman väristä hahtuvaa sekä pikkuvyyhdin silkkivillaa. Ah, mitä lankoja ovatkaan! Perääni jäivät huutelemaan Eskimot, Tovet ja muut villalangat sekä erinäiset mohairlangat... Nyt on kuitenkin oman lankalaihiksen paikka ennen kuin ostan pätkääkään lankaa.



Porkkanan sävyt hahtuvakiekoissa, sama teema jatkuu Vauvan porkkanahaalareissa. Tuo keltainen kangas on kummitellut kaapissa noin vuoden. Alunperin piti tehdä siitä housut itselle, mutta olen niin rajoittunut etten osaa käyttää muita kuin mustia housuja tai sinisiä farkkuja. Ei ainakaan vaaleaa päälle, se on jo käytännön syistä kuolleena syntynyt ajatus.

Korvatkaa mielessänne mustat napit oransseilla tai vihreillä, ne tulevat vaihtumaan. Kotoa ei löytynyt sopivia tähän hätään.



Omppu sai omat housut samasta keltaisesta kankaasta. Hyvät arkipöksyt. Vaikutuksen poikaan teki suuret, ihanat taskut. Aivan kuten Myyrällä kirjassa Myyrän housut. =)