neulavaara hiljenee

Siirrän itseni uusiin maisemiin. Kiitos seurasta ja mukavasta puolitoistavuotisesta Neulavaarassa, toivottavasti pistäydytte uudessakin blogissani. =)

purkutöitä

Kaikki purkaminen on tylsää, kurjaa ja ikävää. Jo sen vuoksi ettei millään viitsisi heittää hukkaan jo tehtyä työtä, mutta myös siksi että useimmiten purkaminen on vieläkin työläämpää kuin itse kasaan saaminen. Toisaalta siitä saa langat uusiokäyttöön. Kerran se vaan kirpasee.

Purkutuomion saivat saunasukat jotka eivät olleet nähneet liioin saunaa eikä sukkaakaan. Neuloin ne juhannuksena mökillä. Sillä reissulla päässä taisi liikkua aivan muut ajatukset... Harmi ettei tullut otetuksi kuvaa sukista - harvoin sitä epäonnistuu niin täydellisesti mallineuleen seuraamisessa. Kaiken kukkuraksi tajuaa vasta kaksi sukkaa tehtyään että ne näyttävät epämääräisen möykykkäiltä, lehtikuviosta ei ole tietoakaan. Ainoa kaunis asia valmiissa sukissa oli Woolin lehmuksenvihreä väri. Sama pää kesät talvet. Ihan heti en uskalla kokeilla onneani saunasukkien kanssa, mutta joku päivä mä vielä ne saan aikaiseksi.

Toinen purun alle joutunut neule oli tämä. Jos en ole käyttänyt neuletta kuin kerran vuoden aikana ja silloinkin tuntenut oloni hyvin epämukavaksi se päälläni, on aivan turhaa seisottaa sitä kaapissa tyhjänpanttina. Löysin jo uuden ohjeenkin langoille, pitsiboleron jostain vanhasta Modasta. Vai oliko se Novitasta. No jaa, samapa tuo, kaunis malli se kuitenkin oli. Tässä on nyt vain ongelmana yhdistelmä minä ja pitsineule (vrt. tapaus saunasukat). Aion olla rohkea ja yrittää. Jääkäämme seuraamaan tilanteen edistymistä.

Purettua, kikkuraista lankaa lähdin oikomaan pingottamalla sen Ompun pikkutuolien jalkojen ympärille ja sumuttamalla märäksi. Hyvin oikenee, mutta pienen näpäyksen sain pojaltani. Välillä sitä kuvittelee itsestään liikoja: Olin mennyt ottamaan pojan tuolit käyttööni ilman lupaa. Siinä sitä oltiin kun kolmivuotias saarnasi että ei saa ottaa luvatta. Hävetti. Pyysin luvan ja sainkin vaikka Omppu ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt miksi ihmeessä äiti yrittää muumioida pikkutuolit langalla.

Purkamista on tullut harrastettua Nooan tilkkutäkinkin kanssa. Se on reunakaitaletta vaille valmis, ja enköhän ommellut kaitaleen väärin. Ei kun purkamaan, nyppimään langanpätkät pois, neulaamaan uudelleen ja ompelemaan. Plääh. Plääh siitä että purkamista, neulaamista jne. on yhteensä viisi metriä. Mutta nyt on tyytyväinen olo kun viitsin sen tehdä. Olisin harmitellut pikkuvirhettäni aina kun täkin näen.

Kuva on sarjassamme "tosi harkittu asetelma, valaistus, rajaus ja kaikki muukin kunnossa". Juup. Ihan vaan siksi kuva, koska kuvattomat postaukset ovat tylsiä.

ilomieli

Olen aivan rakastunut tähän tilkkutäkkiin. Näihin väreihin, muotoihin ja tikkauksiin. Pieniin solmuihin. Tulee niin hyvä mieli kun tätä tekee vaikka sormet ovatkin aivan hellinä käsin tikkaamisesta ja niska jumissa. Kohta se on valmis, liian nopeasti - mistä sitten piristysruiskeet päivään? Puikoilla oleva Ompun villapaita on merirosvoteeman mukaisesti musta. Kokomustaa sileää neuletta ohuesta langasta, ei oikein nappaa tämän värikirjon jälkeen... Mutta ilomielen täkkiä on vielä hitunen tekemättä, ehtiihän tässä vielä kehittää jotain värikästä mustan neuleen rinnalle tehtäväksi.

Vähän ryppyiseltä ja keskeneräiseltä näyttää, mutta sitähän se vielä onkin. Makupaloja kuitenkin:

Käy se näinkin se lasten hoito. Vaihtoehtoisesti voisi sanoa että käy se näinkin se käsitöitten tekeminen. Node köllöttelee erittäin tyytyväisenä tilkkutyömaalla - mulla on mainio vauva, antaa äidin tehdä omiakin hommia. ;) No, oma etu on kyseessä, tekeillä on köllöttelyalusta herralle itselleen.

Vilttejä ja peittoja on kiva tehdä, innostus iskee aina välillä. Nyt on tilkkuiluinnostuksen vuoro - kankastilkkuja siis. Erinäisiä Vaaka-tilkkuja olen neulonut ja niihinkin kyllästyy. Siksi nuo neulotut tilkut eivät nyt oikein iske. Sitä paitsi kankaanpaloja kyllä löytyy, vaihteeksi sellainen projekti johon ei tarvitse ostaa yhtään mitään. Kankaita riittää Ompunkin tilkkutäkkiin, se on seuraavana vuorossa.

Tilkkutäkin malli on Rosemary Wilkinsonin kirjasta Nopeat ja värikkäät tilkkutyöt, joka tarttui matkaan Suomalaisen alesta. Juuri sopivan iloisia - ja helppoja - tilkkutyöideoita tämän hetkiselle minälle. Siis ihmiselle jonka aivotoiminta kärsii kroonisesta univajeesta ja imetyksen sivuoireena tulevasta lahopäisyydestä. On oikeasti mukavaa välillä tehdä jotain täysin rautalankaohjeiden mukaan, yleensä kun on pakko tehdä ihan itte tai edes ujuttaa ohjeisiin edes himpun verran omaa...

vaippaa vaipan perään

Poikani yllätti minut. Yksi maailman jätkämäisimmistä lapsista, oikea isäntä, alkoi prinsessavaiheen. Nyt lempivärinä on vaaleanpunainen ja hoivataan nukkea joka on tähän asti saanut lojua lelukopan pohjalla. Minulta tilattiin nukelle vaippoja, samanlaisia kuin pikkuveljelläkin. Ja minähän ompelin. Olin ehtinyt jo harmitella, kun Omppu ei leiki nukeilla - minä kun en pääse ompelemaan pieniä vaatteita... Mutta nyt, ah ihanaa! Kiitos, poikaseni.

Yksivärinen vihreä vaippa oli ensimmäinen. Siinä on hiukan liian lyhyet tarralärpäkkeet eikä kuminauhoja ollenkaan. Koska olen näpertelijäksi syntynyt, halusin tehdä mahdollisimman istuvan ja toimivan vaipan myös nukelle, joten lisäsin ne kumpparit siniseen vaippaan ja levensin haaraosaa. Parani jo, hiukan liian löysälle vain jäi vielä jalka-aukot. Vihreä pallovaippa istui jo melko hienosti, etuläppää piti vain vähän leventää täydellisen istuvuuden aikaansaamiseksi. Puna-oranssiraidallinen hipoo täydellisyyttä pitkän tuotekehittelyn tuloksena. Kun jaksaisi tällaisella intensiteetillä paneutua myös tuon oikean vauvan vaipoitukseen... Raasu köllii edelleen suurimmaksi osaksi harsoissaan.

Samalla kun surruutin vaippoja, tein nukelle myös kesämekon. Raukkaparka omisti tähän asti pelkät fleecehousut, paitaakaan ei ollut. Nuken vaatteita on mielettömän hauska suunnitella ja tehdä, kankaitten jämäpalatkin saavat kyytiä.

ei näitä otsakkeita jaksa helteellä keksiä...

Pikapikaa ommellut housut, kokoon kursittu collegekankaitten jämäpaloista. Ohje on jostain vanhasta Ottobresta, vyötärön tosin vaihdoin kuminauhakujasta leveään resoriin. Mun mielestä se on paljon toimivampi vauvojen pöksyissä.

No joo, myönnetään: Oikeasti mä halusin esitellä vain meidän omaa pätkäjätkää, josta on tullut valtava vauva. Oikea puntti. Naurava ja ihana. Kattokaa ny mitkä varpaatkin...

Psst. Nuo lahkeensuun ompelet ovat oikeasti suoremmat kuin miltä näyttää. Selittelee hän.

jotain vanhaa

Uunituoreiden tekeleitten puutteessa esitellään jotain vanhempaa. Olisikohan mennyt jo vuosi siitä kun tein tämän tunikan ja jostain syystä en ole sitä Neulavaaraan kuvannut. Materiaalina on pellavakangas, pääntiehalkioon on ommeltu pieniä helmiä.

Kuvat vääristävät värejä kamalasti, tuo ylempi kuva on enemmän lähellä oikeaa. Muutenkin olen melko hukassa kuvien laadun kanssa, koska kamera vetelee viimeisiään ja käytössä on läppäri jonka näyttö on ylikirkas. Toivon, että näette kuvvissa jokseenkin samaa mitä minäkin.

popsi popsi porkkanaa

Ystävä muutti uuteen kotiin joten tein hänelle uuden kodin lahjaksi porkkanakassin. (Oli kassissa sisälläkin jotain, mutta ne olivat ihan ruokakauppatavaraa, ei itse tehtyä.) Porkkanainnostuksissani ompelin kassin applikaatiosta jäljelle jääneistä fleecepalasista Ompullekin oman pikkuporkkanan. Siis tuon, joka on kuvassa mukana. Omppu on rakastunut tuohon kassikankaaseen (Iikkea), lupasin tehdä siitä pojalle riemunkirjavat sortsit. =)Se on siis seuraava projekti.