eli elämää käsityökaaoksessa

sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Pupu vai kenguru?

Huppareita on kohta pienen kylän tarpeiksi... Tämä kenguruhuppari on pitänyt tehdä niin kauan kuin mulla on siihen kaava ollut (pari vuotta), ja viimeistään kun Susanna oli tehnyt pojalleen samanmoisen ja näin kuinka söpö se oli, päätin vihdoin tarttua toimeen. Tai no, annoin ajatuksen muhia päässä vielä pari kuukautta...

Yleensä en osta kangasta vaatetta varten, vaan kaivan kaappeja ja muokkaan kaavoja sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa keltainen collegekangas ei ihan riittänyt kokonaiseen huppariin, joten pienen tuumailun jälkeen pätkäisin helmaa ja hihansuita ja ompelin niihin resorit. Etutaskuun applikoin kengurun korvat, jotka Ompun mielestä ovat pupun korvat. Ja pupun korvat ne keikkuvat hupussakin. Kenguru muuntui siis jänikseksi matkan varrella, mutta samapa tuo. :) Paita on ehdoton hitti, dinohupparit tai muut äidin väkerrykset eivät ole mitään korvallisen, iloisen värisen huppupaidan rinnalla. Omppu pomppii pitkin poikin taloa pupuna, eikä malttaisi luopua hupparista edes suihkussa käynnin ajaksi. Mikäpä sen parempi kiitos.



Posted by Picasa

Ompelukone on käynyt kuumana. Päätin suorittaa maratonurakan poikieni (kyl kyl, poika on mahassanikin :D) vaatettamiseksi. Kolme päivää tein kaavoja, seuraavat päivät kulutin kankaiden leikkaamiseen ja toissapäivänä aloitin ompelemisen. Keittiömme on siis ollut kutakuinkin kaaoksessa viimeisen reilun viikon. Mutta hyvää jälkeä tällä taktiikalla syntyy, kaaoksesta viis! Vino pino kankaita on vielä ompelijaansa odottamassa, mutta jotain on jo valmistunut:

Kylpytakki Ompulle
Leväytin kassillisen fleecekankaita lattialle, ja poika sai ihan itse valita mieleisensä värit kylpytakkiin. Punaista ja oranssia, äitinsä poika... Takin helmaan ompelin madon jämäkankaista leikatuista ympyröistä ja huppuun tuntosarvet. Omppu on ihastunut ötökkään: Mato saa suukkoja monta kertaa päivässä. =))





Hupparit isommalle ja pienemmälle
Vauva sai hupparin fleecesta, taskuun ompelin valmiin kirahvikoristeen. Lärpäkkeitä vielä jämäkankaista sinne ja tänne. Kyllä Vauvan kelpaa...kunhan syntyy. Ja kasvaa tarpeeksi. 62-senttiseen huppariin on helppo hävittää vastasyntynyt vauva.



Omppu sai huppuunsa dinosaurushörsylät. Samanmoiset kuin lempihatussaan. Pörröinen, ohut teddyneulos on niin ihanaa, että sitä oli pakko ostaa vähän enemmänkin kuin yhteen jätkänpätkän huppupaitaan. Saisin todennäköisesti dinohupparit tehtyä koko perheelle. Vastaisku samanlaisille tuulipuvuille...hmm...tätä täytyy harkita.





Vakosamettihousut
Kokoa 92 cm, Ompulle tehty siis. Hirveän isot, valtavat! Meidän rimpulapoika menisi näihin kaksi kertaa. En tiedä oliko kaavoissa heittoa vai mikä tässä nyt mättää, yleensä Ottobren kaavat ovat olleet täydellisen istuvia (pienen hionnan jälkeen) Ompulle. Noh, näitä käytetään muutaman aamupuuron jälkeen. Kyllä se lapsi kasvaa, siitä voin olla varma.





perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Meemejä pukkaa

Olenpa laiskistunut. Blogiväsynyt vain, muuten olen ollut oikein reipas ompelija ja neuloja. Tulosta syntyy kuin sieniä sateella, lähinnä ompeluksia. Neuleet tökkivät. Ideoita on liikaa ja nehän on kaikki aloitettava yhtä aikaa. Monta on siis kesken, mitään ei valmiina...

Nyt kuitenkin pikapäivitys. Haasteitakin oli putkahtanut vastattavaksi kaksin kappalein. Tässä siis pieni valotus minun maailmastani meemien muodossa:

*********************

Siniset Silmukat haastoi minut mukaan seuraavaan:

Omituisuuksia

1. Aika väärin päin. Kun puhun luvuista tai ajasta, sanon aina myöhemmän ajankohdan tai numeron ensin. Esim. Vauvan laskettu aika on huhti-maaliskuun vaihteessa, tai sovin treffit kahdentoista-yhdentoista välille. Mun mielestäni on paljon loogisempaa sanoa noin päin, mutta kuulemma yleinen tapa on sanoa se ensin tuleva ensiksi. Täytyy aina oikein miettiä miten päin sanon tai kirjoitan, koska nuo tulevat aina automaattisesti väärin päin.

2. Keskustelut itseni kanssa. Käyn pitkiä keskusteluja pääni sisällä, usein puhun myös itsekseni ääneen esim. kaupassa. Onneksi nykyään Omppu antaa näennäisen syyn julkihöpinään, mutta oikeasti muistutan itseäni purjon ostamisesta tai manailen tomaattien kallista kilohintaa ihan isseksein. Autoilu on tuonut ihanan, uuden ulottuvuuden yksinpuheluun. On jumalaisen tyydyttävää saada neuvoa kanssa-autoilijoita ja huudella heille kommentteja.

3. Pyykkäys. Pyykin pesemisessä on tarkat säännöt. Vaikka muuten kuulutan naisen ja miehen tasavertaisuutta kodinhoidossa ja olen muutenkin melko huithapeli ja pakkomielteetön kotihommissa, pyykit ovat minun juttuni. Ne on käännettävä ympäri ennen koneeseen laittoa, pesuaine on annosteltava juuri oikein ja koneen kierrosnopeus ja muut säädöt riippuvat tietenkin pyykin laadusta, määrästä ja monesta muusta tekijästä. Kuivumaan laitettaessa pyykit käännetään oikein päin ja oiotaan, sukat paritetaan ja laitetaan pyykkipojalla yhdessä kuivumaan, ja muutenkin pyykkiteline täytyy käyttää hyväkseen mahdollisimman tarkasti ja tasapainoisesti. Mutta, jos armas mieheni tämän luet, voit edelleen jatkaa satunnaista pyykkäystä ja laittaa niitä kuivumaan kuten haluat. Tämä ei ole sentään elämän ja kuoleman asia. ;)

4. Lyhennän varpaankynteni repimällä. Ainoastaan isovarpaan voi siistiä saksilla.

5. En mielellään heitä kirjekuoria pois, vaan ne on käytettävä muistilappuina, ostoslistoina jne. Tämä koskee vain niitä C5-kokoisia kuoria joissa tulee mm. tilotteet.

*****************

Pörröltä otin vastaan seuraavan haasteen:

Vaatemeemi

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Sattuipa sopivasti! Kerrankin olen pukeutunut siveellisesti vaikka kotona olenkin. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että olen tänään ehtinyt jo lääkäriin ja ruokakauppaan, enkä ole vielä jaksanut vaihtaa kaikkia kotilökävaatteita päälleni. Tällä hetkellä päältäni löytyy oliivinvihreät pellavahousut, musta intianpuuvillatunika, mustat sukat ja pikkuhousut, violetit rintsikat sekä päässä oliivinvihreä huivi ja kaulassa killuu vihreä lasikoru nahkanauhassa. Ja villasukat tietenkin, tänään nämä. Ne isommat siis.

Olen rontti enkä jatka kumpaakaan meemeistä eteenpäin. Mielelläni luen ja vastaan näihin, mutta en ikinä ole osannut ja halunnut niitä kierrättää kellekään. Yksi omituisuuksistani sekin. ;)

*****************

Loppuun vielä iso kiitos kaikille aiemmille kommentoijille. :)


perjantaina, tammikuuta 06, 2006

Tämän hetken aktiivisin projekti on kirjoneule Vauvalle. Toissapäivän kulutin suunnittelemalla mallia, eilisen nökötin sohvan nurkassa neuleenaloitusinnostuksen vallassa. Hidasta hommaa mutta mä olen aivan rakastunut tähän jo nyt. Tuntuu kuin kirjottaisin ja kuvittaisin satua kun tätä kilkuttelen.

Olen jo ehtinyt mokailemaan mestarillisesti tämänkin neuleen kohdalla. Nykyään olen oppinut kärsivällisesti purkamaan ja aloittamaan alusta jos virheitä tulee, mutta nyt en jaksa. Sen verran olen aikaa jo kuluttanut siihen. Jos sähläämistäni ei huomaa kun paita on valmis, en siitä kerro kellekään. Jos se hyppää pahasti silmille, mutisen jotain että käsitöissä pitää vähän tekemisen jälki näkyäkin. ;)



Aloitin Ompulle hupparia ennen joululahjahässäkkää ja heti hässäkän rauhoituttua tein sen valmiiksi. Sain siihen uppoamaan jämälankoja kivasti ja kiva tuli lopputuloksestakin. Haluan tehdä itselleni ehdottomasti samanlaisen, semmoisen ilomielen villatakin paksuista ja värikkäistä villalangoista.

Huonot kuvat (nämäkin...), koitan ottaa parempia jossain välissä. Takki näyttää luonnossa ihan erilaiselta. Valokuvaamisen vaikeutta on kirottu muissakin blogeissa ja minä allekirjoitan väitteen myös. Kiire räpsiä kuvia ja huono valaistus ovat aika huono yhdistelmä.


lanka: Novita Pop ja OnLine Iceland
puikot: 6½
ohje: oma

Omppu sai upouudet liituraitahousut tarhan joulujuhliin ja aattoillan hienosteluun. Olisin tehnyt liivinkin mutta aika loppui kesken. Väkersin näitä vielä tuntia ennen kuin piti lähteä päiväkodin pippaloihin. Tyypillistä minua. :DD Ja on muuten tosi hienot pöksyt, oikein villakangasta. Oman isäni vanhoista juhlahousuista tehty. Olisko peräti naimisiin näissä mennyt silloin aikoinaan.


Posted by Picasa