Käsitöille pyhitetty viikonloppu

Äitini hääpukua on ommeltava, H-hetki lähestyy. Omppu lähti perjantaina yökylään mummolleen jotta minä saisin ommella rauhassa ja olihan se ihanaa, jättää jopa neulatyyny keittiön pöydälle yöksi eikä ollut vaaraa että pieni poikanen käy salaa varastamassa neuloja. Siitä muuten tulee blogini nimikin: Meillä on alituinen neulavaara kotona (vaikka kuinka koitan olla levittelemättä niitä ympäriinsä). Tämän Omppukin hyvin tietää. Neulan nähdessään poika varoittaa minuakin että "neula, ai sattuu". :)

Juhlamekkoa olen siis tehnyt, kuvan laitan jahka puku valmistuu. Tässä ompeluhommien välissä olen neulonut Ompun pörröpipon valmiiksi. Hauska tulikin! Lanka loppui hiukan liian aikaisin mutta kyllä tuo päähän mahtuu vaikka korkeutta saisi himpun verran enemmän ollakin. Aloin myös tuhota vanhoja lankojani, yhden villapuseron jämälagoista (Novita Popia) aloin tehdä kaulahuivia. Löysin ikivanhasta käsityölehdestä hauskan reikäneulemallin ja kokeilin sitä. Pitkään sainkin tapella alun kanssa koska ohjeeseen oli livahtanut virhe mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, hieno siitä huivista on tulossa. Se valmistuu sitten kun valmistuu, välityönä teen aina välillä.

Liityin duffelintekijöiden sankkaan joukkoon, lauantaina käväisin ostamassa langat. Kamala valinnanvaikeus iski värien kanssa, pitkään mietin vihreän, lämpimänruskean ja sinivihreän välillä. Lopulta päädyin vihreään, taitaa olla se sama väri mitä Modan mallissa on käytetty. Ihanan pirteä väri. Mallitilkun tein jo mutta muuten duffeli saa odottaa siihen kunnes hääpuku on valmis.



Kissimirri, kissimirri, koreana käyt, alatipa arkenakin hienona näyt.
Pörröpipo Novita Tangoa ja Woolia
sukka- ja pyöröpuikot nro 4



huivia jämälangasta

Valmista tavaraa ja pientä ylellisyyttä

Se on nyt sitten saatettu loppuun se Jussi-paita. Jonkin sortin "Neuleiden perusteet I"-kurssi on kai menossa: Kalastajaneuletta, Jussia, vähän palmikkoa välillä ja totta kai tumppua ja sukkaa. Sellaista perinteikästä menoa tutuilla langoilla. Omalla kohdallani voin yhtyä täysin Tilkkusiskon tunnustuksiin . Minusta ei löydy kokeilijaa ollenkaan. Kyllähän niitä uskomattoman ihmeellisiä lankoja tulee kuolattua ja hypisteltyä kaupoissa mutta sinne ne useimmiten jäävät. Suurin saavutukseni vähääkään erikoisempien lankojen parissa taitaa olla muutamat joululahjasukat Nalle Colorista. Onhan se nyt edes moniväristä jos tuttua tavaraa muuten onkin...



Harmaata ja tummanpunaista Novita Nallea
puikot 2,5 sekä 3


Nyt on alkanut tuntua kummaa kutinaa lakarintamalla. Eilen yllätin itseni Hakaniemen hallista Vihreän Vyyhdin myymälästä jonne jalkani minut ihan vahingossa kuljettivat. Hallikäynnin tarkoitushan oli alunperin ostaa vain kalaa ruuaksi mutta loppujen lopuksi unohdin ostaa koko kalan. (ja sitten meillä syötiin munakasta ja eilispäivän jämiä mutta ei siitä enempää...) Vihreässä Vyyhdissä on käynnissä talvilankojen poistomyynti joten pakko oli tarttua tilaisuuteen. Onneksi rahaa ei ollut mukana paljon, sen verran kuitenkin että sain kaksi kerää Almedahlin Silkegarnia (joista tulee Ompulle kevätpipa) sekä yhden keräsen On Linen Funia. Elämäni ensimmäistä kertaa ostin monisävyistä nyppylähöttölankaa jossa villaakaan ei ole kuin yksi neljäsosa mutta sama tuo. Onpahan otettu askel kohti erikoisempien lankojen maailmaa. Jotain siitäkin langasta syntyy...kai. Kymmenen vuoden kuluttua löydän kerän edelleen koskemattomana lankakaapin pohjalta. Heh. ;) Silkegarnista olen haltioissani: Ihanan karheaa, täyttä silkkiä. Ja kun kerran ylellisyystuotteita aloin ostaa niin kassiin pujahti myös nelosen ruusupuiset suorat puikot. Oi onnea! Tuonne Vihreään Vyyhtiin aion vielä palata: Riemukkaan väriset, käsinkehrätyt villalankavyyhdit suorastaan huusivat perääni kun en niitä mukaani ottanut.





Villalankaa kyllä löytyy kotoakin. Neljästä kerästä hahtuvalankaa pitäisi keksiä jotain. Vaippahousuja olen neulonut pilvin pimein, jotain uutta voisi kokeilla vaihteeksi. Huovutuskokeilun tein, neuloin valtavan kokoisen tumpun ja pistin pyörimään 60 asteeseen pesukoneeseen. Ei oikein huopunut eikä toinenkaan konepyöritys tuottanut aivan toivottua lopputulosta mutta ihan ok silti. Paksu ja tiivis tuli vaikka silmukat osin näkyvätkin. Tosin valtavan kokoisesta tumpusta tuli pienempi mutta edelleen aivan liian iso lapasena käytettäväksi. No, laskin siitä kutistumisprosentin ja neuloin uudet tumput, valtava lapanen päätyi patakintaaksi ja mainiosti suorittaakin tehtäväänsä. Patakinnas on ollut jo kauan aikaa käytössä mutta eilen tein sille loppusilauksen: Leikkasin huovuttamastani villalevystä (taas yksi epäonnistuneita kokeilujani mitä en ole kuitenkaan voinut heittää menemään) sydämen ja ripustuslenksun ja ompelin ne paikoilleen. Nätti tuli, näitähän voisi tehdä joululahjoiksi tutuille.



Ylisuuri tumppu-mainio patalappu
kasin sukkapuikoilla hahtuvasta



Kun kutistuminen on laskettu on lopputuloskin parempi
hahtuvaa ja 8-puikkoja nämäkin

Neulevimma ei vaan laannu. Eilen sain puikoille Tango-Wool-pörröpipon josta ei ole hajuakaan mikä tulee lopputulokseksi. Omppu ei pahemmin anna mallailla päähänsä joten lopullisen sopivuuden näkee vastaa kun hattu on valmis ja sen saa sidottua kiinni pojan leuan alle. ;) Muuten, jos joku tietää valmiin ohjeen suunnilleen 90-senttisiin villahousuihin 7 Veljeksestä, vinkatkaa! Mulla pitäis olla jossain mutta kun ei löydy. Ei millään jaksisi alkaa väkertää omaa ohjetta...

Kevättä keittiössä

Eilisellä kauppareissulla tarttui mukaan lankojen lisäksi myös alennusmyynnissä ollut Marimekon tyynyliina, kuosiltaan vihreää Primaveraa. Siitäpä mainio liina pöydälle, kevättä kotiin alati lisääntyvän auringonpaisteen seuraksi. Tänään ratkoin tyynyliinan auki, päärmäsin reunat ja silitin. Samalla surrasin vanhasta pirteänkeltaisesta lakanasta alusliinan pöydälle. Jos nyt ei aamulla silmät aukea kun könyää keittiöön aamukahville niin jo on ihme.

Kun kerran ompelukoneen otin esille niin täytyihän sitä hyödyntää: Leikkelin fleecejämistä hattukappaleet ja taas sai Omppu uuden pipan. Hattuja on hauska tehdä, lapsille etenkin. Siinä saa mielikuvitus lentää (tosin tuo tämänpäiväinen myssy on aika arkipäiväinen) ja halvalla selviää. Yleensä vanhojen kankaitten jämäpalat saavat uuden elämän hattuna.

Uutta elämää suunnittelen myös vanhalle villakangastakilleni. Sellaiselle kirkkaan vihreälle jonka ostin kun odotin Omppua. Jostain oli pakko saada talvitakki joka mahtuu päälle ja kirpparilta löytyi. Eihän sitä takkia ikinä muuten käytä, jo silloin kun sen ostin, tiesin sen. Väri ja materiaali ovat niin ihanat etten ole viitsinyt takkia kiertoon laittaa vaan olen jemmannut sitä komerossa odottamassa omaa aikaansa. Nyt näen sieluni silmin vanhassa takissani Ompulle uuden duffelin... Täytyykin kaivella käsityölehtiä jos kaavat sellaiseen löytyisivät.

Lisää lankaa...

Neulomisintoni on aika lailla huipussaan. Himoa ei yhtään liennyttänyt neuleblogi-listan löytäminen... Nyt on pääkoppa ideoita pullollaan ja sorruinpa lankaostoksiinkin.

Eikö ne muka riitä ne vanhat langat? Eipä tuolla väliä ole kun näkee kaupan alekorissa hauskaa lankaa, ja kun kerran sinne lankaosastolle on tullut mentyä, voi saman tien ostaa muutamat kerät tuttua ja turvallista peruslankaa... Joopa joo. Onneksi suunnitelmat ovat selvät noiden uusien lankojen suhteen: Pojalleni Ompulle villahaalarit kahdesta erisävyisestä sinisestä ja sammalenvihreästä sekä pörröhattu Novita Tangosta ja Woolista. Sinisiä nekin. Olen tehnyt Ompulle niin paljon vihreitä vaatteita että vihreä versoo jo korvistani ulos. Nyt olkoon sininen hetki.

Olen neulonut hartiani kipeiksi ja niskan jumiin. Kädetkin karhenee kivasti villalangan käsittelystä mutta mitäpä ei nainen kärsisi käsitöiden vuoksi... Jussi-paidan saan vielä tänään valmiiksi, pörröpipoa aloittelin jo kerimällä Tangon ja Woolin samalle kerälle ja neulomalla mallitilkun. Omppu auttoi innokkaana kuten aina. Hyvä se on nuorena aloittaa, tänään testasimme vajaa 2-vuotiaan neulontataitoja... Taitava poika, ainakin purkamisessa. ;)



7 veljekset sekä Tango ja Wool samalla kerällä



Puikot ristissä, otteet hallussa - tyylipisteet täys kymppi

Paitapula

Pakkailin kellariin pojan pieniksi jääneitä vaatteita. Kasvuhujahdus on käynyt joten paitapula on suuri. Housuja ei niin tarvita, niitä tehtailin kasvunvaran kanssa joulun alla mutta paitoja, ah ja voi. Nöyrryin jo ostamaan joulun jälkeisistä alennusmyynneistä pari trikoopaitaa vaikka halu olisi kova tehdä kaikki itse. Neuleita en osta: a) Ne maksavat liikaa b) Minulla on lankaa vaikka muille jakaa ja c) Osaan tehdä niistä langoista paitoja. Ainoa haittapuoli on se aika. Trikoopaitoja nyt hurauttaa sarjatyönä useita yhden illan aikana mutta neuleissa menee enemmän aikaa.

Onneksi Jussi-paitaprojekti edistyy, olen onnistunut pitämään näppini erossa muista käsitöistä joten etukappalekin on kohta valmis. Sitten enää hihat ja a vot! Ei tarvitse pojan enää ahtautua liian pieniin villapaitoihin. Nappasin kuvan yhdestä noista pienistä paidoista, kalastajaneuleesta jonka tehtailin viime kesänä. Mies sai siinä kirjoneulevimmassani samanmoisen, ja nyt oli sitten pakko ottaa samisvaatevalokuva isästä ja pojasta. Ainoa laatuaan, en ole mikään yhteneväisten vaatteitten ystävä mutta tuo malli oli niin ihana että oli pakko tehdä minikokoa ja isoa kokoa. Täytyykin neuloa pojalle uusi. Mies ei onneksi kasva, sama paita menee kunnes kuluu puhki...


Isompi paita Novitan Isoveljeä
Pienempi 7 Veljestä

Telkkaria katsellessa

En osaa katsoa televisiota ilman mitään tekemistä. Mies ihmettelee usein kun pidän televisiota päällä vaikka en ohjelmaa seuraa vaan teen jotain muuta. Tosiasia on, etten osaa seurata ohjelmaa jos en tee sitä mitä teen. Joskus silitän, yleensä neulon. En mitään monimutkaisia neulemalleja, paras vaihtoehto on tylsän tuttu sukka tai lapanen ilman mausteita.

Yksinkertainen villapaita on myös hyvä vaihtoehto. Kun se kitin värinen kaarrokeneule tyssäsi langan loppumiseen, oli pakko saada jotain uutta kutimelle. Suuresta Käsityölehdestä (10/2004) löysin pikkuruisen Jussi-paidan ohjeen ja pakkohan se oli käydä pari kerää Nalle-lankaa ostamassa ja aloittaa. Mikä sen suloisempaa kuin pieni poika perinneneuleessa? Mietittiin että pitää pojalle puukkokin hommata mutta ehkä sen aika ei ole vielä... ;) Eilen sain tehtailtua Inhimillistä Tekijää seuratessani takakappaleen valmiiksi. Lasten neuleet ovat palkitsevia, syntyvät todella nopeasti!

Keskeneräisyyksiä

Keskeneräisistä käsitöistäni löytyi myös neuleita. Kaksi niistä tuottaa päänvaivaa suuresti. Toinen on pikkuriikkinen vauvan pitsineule, toinen kaarrokeneule jonka piti tulla äidilleni joululahjaksi. Syy päänvaivaukseen on lankojen loppuminen, mistään ei löydy vastaavia. Pitsineuletta olen tehnyt ikivanhasta, ohuen ohuesta villalangasta jonka löysin mummini varaston kätköistä. Merkistä ei ole tietoakaan. Olen koittanut etsiä mahdollisimman samantyyppistä lankakauppoja kierrellessäni mutta vielä ei ole onnistanut. Kaarrokeneuleesta en edes ajatellut koituvan ongelmaa. Sehän on tehty 7 veljeksestä, varmasti Suomen suosituimmasta langasta. Mutta mutta, värivalinta on väärä, noin niin kuin ajatellen sitä että neuleeni tuppaavat lojumaan pitkiäkin aikoja edistymättä. Jos olisin viime syksynä tajunnut ostaa hippasen enemmän lankaa, ei ongelmaa olisi. (Muutenkin, millonkohan opin hankkimaan koko neuleen langat kerrallaan ettei tule sävyn heittoa lankaerien välillä, näkyy valmiissa neuleessa, todettu on...) Nyt on, koska tuo kitin värinen lanka on poistettu myynnistä. Loppu. Finito eikä uutta tule tilalle. Paitaa on tehty kainaloihin asti ja toinen hihakin on valmiina mutta... Noh, ei se sinänsä harmita, värivalinta tuntui väärältä alusta alkaen ja koko villapaidan edistyminen on ollut yhtä takkuamista. Taidan purkaa sen ja neuloa pojalle niistä langoista jotain, äiti saakoon paremmin hänelle sopivan paidan. Ja tällä kertaa ostan tarpeeksi lankaa heti kättelyssä...

Pikkuhousunsuojista menneisyyden jäljille

Tänä viikonloppuna olen ottanut tehtäväkseni saada keskeneräisiä töitä valmiiksi ja korjata korjaamisen tarpeessa olevia vaatteita. Löysin kankaisia pikkuhousunsuojia, muuten valmiita mutta nepparit puuttuivat. Niiden kimppuun siis ja nyt omaan "kestovaippa"repertuaariini kuuluu seitsemän pikkuhousunsuojaa ja viisi sidettä. Ja kuukuppi myös, sellaista en tosin ole vielä osannut itse valmistaa...

Kestovaipat ja -siteet ovat siis osa elämäämme. Kun poikani oli vielä mahassani, sukkapuikot suhisivat neuloessani hahtuvalangasta pikkuriikkisiä vaippahousuja ja sisävaippoja ompelin Ottobren ilmaisilla nettikaavoilla. Alkuhuuman jälkeen kangasvaipat jäivät lojumaan kaappiin, muotoonommellut sisävaipat olivat aivan liian isoja ja harsojen taittelu tuntui täysin ylivoimaiselta. Pojan puolivuotispäivän paikkeilla intouduin yrittämään uudestaan. Otin mittoja, muokkasin kaavoja paremmiksi, ompelin ja erehdyin, lopulta löysin meillä toimivat mallit ja systeemit. Vaippailu alkoi ottaa tulta alleen. Viimeistään silloin, kun päädyin nettikangaskauppa Ekopirpanan sivuille tilaamaan vinon pinon hamppukankaita, microfleeceä ja PUL:ia, hurahdin täysin. Vaippaa vaipan perään tuli tehtyä ja hyvään käyttöön tulivatkin.

Vaippojen materiaalien, mittojen ja ideoitten perässä suoritin ahkeraa salapoliisityötä valmiskestovaippoja myyvien nettipuotien sivuilla. Jossain vaiheessa vaippojen rinnalle alkoi tulla myyntiin tavaraa myös vähän isommille ihmisille. Kestositeitä sun muuta. Miksi ei, ajattelin. Jos poikani kestoilee, miksi en minäkin. Vaippojen jämäpaloista (joita en tietenkään ollut voinut heittää pois...) leikkelin paloja siteisiin, mitat ja mallit otin siivellisistä kertakäyttösiteistä. Vähän pidensin siivekkeitä jotta ne ylettivät päällekkäin. Saumurilla ympäri ja nepparit kiinni, siinä se. (Parin epäonnistuneen vasaralla kiinnipaukutetun painonappikokeilun jälkeen päädyin ompelemaan ihan perinteiset nepparit siteisiini.) Toimii. Hyvin. Suosittelen!

Menneisyyden jäljillä tässä ollaan sen vuoksi, että taisipa olla viimeiset vaippa/side-jutut joita pitkään aikaan ompelen. Pojan vaippaura alkaa olla ohi, enkä minäkään tarvitse mielettömiä määriä siteitä... Hiukkasen kaihomielin olen: Näitten suunnittelu ja ompeleminen on ollut oikeasti hauskaa!

Tähän loppuun täytyy vielä linkittää käsityöarkistoni. Olen koonnut omalle tietokoneelleni valmistuneita tuotoksiani kuvina talteen, laitetaan ne nyt kaiken kansan nähtäville kun olen aiheesta ryhtynyt blogiakin pitämään. Sieltä löytyy myös noitten hehkuttamieni vaippojen kuvia. Tervetuloa kurkkimaan ! Linkki arkistoon löytyy myös profiilistani.

Fleecen ylistys

Fleeceen olen ihastunut poikani myötä. Oikeastaan olen luonnonmateriaalien puolestapuhuja, mitä lähempänä 100 prosenttia luonnonkuitua, sen parempi. Fleecestä kuitenkin löytyy niin paljon loistavia ominaisuuksia etten välitä vaikka se onkin täyttä keinokuitua. Pehmeää ja lämmintä, joustavaa, ei rispaannu, ei kutita, suht halpaakin vielä. Mikäs sen parempaa?

Pojalle ahkeroitujen pehmovaateiden saattelemana uskaltauduin viime syksynä tekemään itselleni hupparin oranssista polarfleecestä jonka sivuihin ompelin "vauhtiraidat" sammalenvihreästä resorista. Se osoittautui kerrassaan mainioksi: pitää minut lämpimänä töröttäessäni pojan kanssa puistossa ja kotonakin etsin ensimmäisenä sitä jos vilu iskee. Sen jälkeen on vaatevarastoni saanutkin fleecetäydennystä. Mustat lökäpöksyt kotihousuiksi, punainen fleecehuppari (joka on ylivoimainen lempparini) sun muuta. Leikkasin pahimman fleeceinnostuksen aikoihin tähtihupparin kaavoilla (ilman taskuja ja huppua tosin) uuden paidan mustasta fleecestä. Ompeleminen vain jäi silloin joulun alla mutta tänään sain senkin valmiiksi. Vähän kyllä mietityttää etukappaleeseen ompelemani pallokuva, ratkoisinko sen pois... Ei oikein miellytä silmää. Ratkominen on vaan sen verran puuduttavaa hommaa että ehkä jätän laiskana naisena sen pallon palloilemaan paikoilleen.

Kullanarvoiseksi, fleecen lisäksi, on osoittautunut kaksoisneula. Sillä on todella nopea surauttaa trikoo- ja muiden joustavasta materiaalista tehtyjen vaatteitten hiha- ja helmapäärmeet. Sellaisesta neulasta en ollut koskaan kuullutkaan ennen kuin viime syksynä eksyin pieneen töölöläiseen ompelutarvikeliikkeeseen. En voi ohittaa sellaista putiikkia jos ei aivan tulenpalava hoppu ole. Niistä löytyy useimmiten sellaisia aarteita ettei tosikaan! Sitä paitsi, palvelu on aivan toista luokkaa kuin jättisuurissa kangastavarataloissa. Myyjän kanssa ruvettiinkin juttusille ja jossain vaiheessa hän veti tiskin alta esiin laatikon josta kaiveli tämän kaksoisneulan. "Tää on hyvä juttu, varsinkin sulle kun ompelet paljon trikoovaatteita pojalles", kehui hän. "Siistiä tulee, parempaa ku saumurilla tai jousto-ompeleilla". Totta puhui nainen. Loisto-ostos kerrassaan. Nyt saa siistit päärmeet eikä tarvitse harmitella suora-ompelella ommeltujen helmojen lankojen katkeilemista.

Käsitöiden organisointi alkakoon

Minun piti tehdä kotisivut. Sellaiset joille olisin laittanut oman osion intohimolleni ja pakkomielteelleni käsitöille. Aikapula kuitenkin iski, piti valita teenkö kotisivut vai - käsitöitä. Ei varmaankaan ole vaikeaa arvata kumman valitsin. Jokin aika sitten eksyin blogien maailmaan, minulle täysin uuteen mutta mielenkiintoiseen. Samalla löysin oivan vaihtoehdon saada omat käsityöni järjestykseen, päiväkirjaksi, muistilistaksi. Ehkä iloksi jollekulle toiselle käsillä tekijälle.

Minulla on aina kesken jotain, jos ei mitään suurempaa niin ainakin parit villasukat ja muutamat valmiiksi leikatut ompelukset odottavat valmistumista. Tällä hetkellä työn alla on hääpuku äidilleni jonka kankaat näkyvät alla olevassa kuvassa. Valmista pitäisi tulla maaliskuun loppuun mennessä. Kiirettä pitää, vapaita ompeluhetkiä ei kotiäidille suoda kovinkaan usein.